Yhdessä rakennettu
Valkonauhaliike sai alkunsa 1870-luvun Yhdysvalloissa, kun naiset nousivat vastustamaan alkoholin aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia. Frances Willardin johdolla liikkeestä kasvoi maailmanlaajuinen naisjärjestö, joka ajoi raittiuden, naisten oikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asiaa.
Suomeen liike saapui vuonna 1896, ja Suomen Valkonauhaliitto perustettiin vuonna 1905. Vuosikymmenten aikana olemme tukeneet perheitä, nuoria ja naisia eri elämäntilanteissa – aina yhteiskunnan tarpeista käsin.
Tänään toimintamme jatkuu yksilö-, pari- ja perhetyön, ryhmätoiminnan, opiskelijakodin ja muiden tukitoimien kautta. Paikallisyhdistyksemme tekevät myös tärkeää vapaaehtoistyötä ympäri Suomea.
Työtämme tukevat mm. STEA, Helsingin kaupunki ja yksityiset säätiöt.
Ihmisiä toimintamme takana
Suomen Valkonauhaliiton Kotipesässä Liisankadulla työskentelee joukko sitoutuneita ammattilaisia. Meitä yhdistää halu tukea, kuunnella ja edistää hyvinvointia eri elämäntilanteissa. Tiimimme koostuu monialaisista osaajista: terapeuteista ja muun sosiaali- ja terveysalan tai kulttuurihyvinvoinnin koulutuksen saaneista asiantuntijoista.
Liitossa työskentelee pääsihteerin ja toimistosihteerin lisäksi yhteensä noin viisitoista asiantuntijaa, joilla on vankka kokemus ennaltaehkäisevästä ja korjaavasta psykososiaalisesta auttamistyöstä. Yhdessä rakennamme turvallisempaa ja välittävämpää yhteiskuntaa erityisesti heille, jotka ovat haavoittuvassa elämäntilanteessa.
Vi betjänar också på svenska.
We operate also in English.
Kerho- ja yhteisötyön tiimi
Historia
Valkonauhaliike, World’s Woman’s Christian Temperance Union (WWCTU), syntyi Yhdysvalloissa 1870-luvulla. Olennainen asia oli ajan yhteiskunnallisista epäkohdista syntynyt liikehdintä, niin sanottu naisten ristiretki talven 1873–74 kuluessa, mikä yhdisti naiset vastarintaan alkoholin lisääntynyttä kauppaamista vastaan ja johti uuden järjestön organisoimiseen.
Vuonna 1879 järjestön puheenjohtajaksi valittiin Frances Willard, yliopiston opettaja, raittiustyöntekijä ja naisten oikeuksien esitaistelija. Willardin puheenjohtajakaudella (1879–98) valkonauhaliikkeestä kehittyi laajin naisjärjestö Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Willard toimi sekä Amerikan Valkonauhan että vuonna 1891 perustetun Valkonauhan maailmanliiton puheenjohtajana, ja hänestä muodostui liikkeen keskeinen voimahahmo. Willardin käsitys oli, että "vallankumous ei koskaan liiku taaksepäin". Hän saikin aikalaisensa tehokkaaseen yhteisrintamaan taisteluun raittiuden, naisten äänioikeuden ja työläisten oikeuksien puolesta.
Valkonauhaliike laajentui kansainväliseksi liikkeeksi, jolla on nykyään jäseniä noin 50 maassa. Valkonauhaliike perustaa toimintansa Frances Willardin perusideoihin, mutta valkonauhalaiset eri puolilla maailmaa soveltavat Willardin ideoita paikallisten olosuhteiden mukaan.
Valkonauhaliike Suomessa
Suomeen valkonauhaliike saapui vuonna 1896, jolloin perustettiin ensimmäinen valkonauhayhdistys Turkuun. Suomen Valkonauhaliitto perustettiin vuonna 1905 "raittiuden, siveellisyyden, naisten oikeuksien, nuorisokasvatuksen ja rauhantyön edistämiseksi". Liiton tunnukseksi otettiin "Jumalalle, kodille ja isänmaalle" ja tunnusmerkiksi emalista valmistettu valkoinen nauharuusuke. Vuosikymmenten varrella valkonauhatyötä on toteutettu monipuolisesti, yhteiskunnalliset tarpeet huomioiden.
Valkonauhaliikettä ei ole turhaan sanottu "järjestäytyneeksi äidinrakkaudeksi". Sen piirissä ovat alkaneet monet sellaiset työmuodot, jotka ovat syntyneet vastaukseksi yhteiskunnassa vallinneisiin kipeisiin ongelmiin. Toiminta alkoi suurlakon murroksessa ja jatkui läpi 1920-luvun laman sekä 1930- ja 1940-luvun sotavuosien. Yhteiskunnallinen vaurastuminen toi uusia toiminnallisia haasteita. Maalta kaupunkiin muuttaville tytöille tarvittiin asuntoja. Alkoholin- ja huumeidenkäytön lisääntyminen herätti perustamaan Nuorison neuvonta-aseman, josta nykyinen Kotipesän toiminta on muotoutunut, sekä aloittamaan tukihenkilökurssitoiminnan. Useimmat 1960-luvulla alkaneet työmuodot ovat muuntuneet ajassa, mutta ovat edelleen tarkoituksenmukaisia.
Alkuvuodet: verkostoituminen Suomessa ja maailmalla
Alkuvuosien keskeiset työmuodot olivat siveellisyystyö ja raittiustyö. Siveellisyystyö käsitti ns. rautatielähetyksen, toiminnan nuorison parissa ja prostituoitujen auttamisen. Rautatielähetystä tehtiin erityisesti Helsingissä ja Turussa. Työmuotoon liittyivät Valkonauhakodit ja paikanvälitystoimistot. Kaupunkiin työtä etsimään tulleet tytöt saivat Valkonauhakodeissa yösijan, ja valkonauhalaiset auttoivat työpaikan etsinnässä. Prostituoituja tai muuten elämässä vaikeuksiin joutuneita naisia varten perustettiin mm. Emmauskoti Helsingin alueelle sekä turvakoteja ja yömajoja eri puolille maata. Myös tyttö- ja poikakoteja perustettiin. Nuorisotyötä varten luotiin nuorisokerhotoiminta. Naispoliiseja koulutettiin, ja varsin pian saatiinkin maamme suurimpiin kaupunkeihin naispoliisit. Liitto harjoitti vilkasta julkaisu- ja esitelmätoimintaa. Valkonauha-lehteä on julkaistu vuodesta 1909 alkaen. Valkonauhaliitto ankkuroitui varsin pian suomalaisen yhteiskunnan järjestökenttään.
Suomen Valkonauhaliitto liittyi vuonna 1920 Valkonauhan maailmanliiton jäseneksi.
Valkonauhatyö tänään
Liittoon kuuluu kahdeksan paikallisyhdistystä sekä henkilöjäseniä. Tämän hetken keskeisiä työmuotoja ovat vapaaehtoistyön lisäksi Valkonauhan Kotipesän yksilötapaamiset, ryhmätoiminta ja pari- ja perhetyö pääkaupunkiseudulla, monimuotoinen kurssi-, seminaari- ja pienryhmätoiminta paikallisyhdistyksissä, toiminnallinen ja taidepainotteinen kerho- ja yhteisötyö Uudellamaalla ja muualla Suomessa sekä opiskelijakodin ylläpitäminen Helsingissä.
Paikallisyhdistys Suur-Helsingin Valkonauha ry ylläpitää Liisankotia.
Valkonauhasäätiö, joka perustettiin Emmauskodin lakkautuksen jälkeen, tukee valkonauhatyötä tavoitteenaan lisätä sosiaalista hyvinvointia ja turvallisuutta.