Valkonauhan kansainvälinen rukouspäivä sunnuntaina 23.9.2018

ARVOISA KIRKKOHERRA

Tässä kirjeessä tiedotamme Valkonauhan kansainvälisestä rukouspäivästä ja valtakunnallisesta kampanjasta Selvin päin kesään.

Vietämme 23.9.2018 Valkonauhan rukouspäivää, ja pyydämme seurakunnaltanne esirukousta ja kolehtia Suomessa tehtävälle valkonauhatyölle. Valkonauhaliikkeen kansainvälistä rukouspäivää vietetään kaikkialla maailmassa syyskuussa mahdollisimman lähellä liikkeen perustajahahmon Frances Elizabeth Willardin 28.9. olevaa syntymäpäivää.

Suomen Valkonauhaliitto on mukana valtakunnallisessa Selvin päin kesään -kampanjassa. Liittomme huolehtii materiaalin jakamisesta seurakuntiin. Toivomme, että materiaalista on hyötyä nuorisotyössänne!

Suomen Valkonauhaliitto on valtakunnallinen vuonna 1905 perustettu kristillisyhteiskunnallinen ehkäisevää päihdetyötä tekevä naisjärjestö. Paikallinen toiminta aloitettiin Turussa jo vuonna 1896. Valkonauhaliike perustuu kristilliseen arvopohjaan. Työn tavoitteena on vahvistaa yhteiskunnallista tasa-arvoa, tukea ihmisiä erilaisissa ongelmatilanteissa ja kutsua toimimaan päihteettömyyden puolesta. Toiminnan kohderyhmänä on koko väestö, sekä naiset että miehet. Suomen Valkonauhaliitto toimii paikallisyhdistystensä välityksellä kahdeksalla paikkakunnalla: Helsingissä lähialueineen, Hämeenlinnassa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Mikkelissä, Oulussa, Tampereella ja Turussa.

Keskeisiä toimintamuotoja ovat perhetyö, apua tarvitsevien kanssa käytävät yksilökeskustelut, hoidollinen ryhmätoiminta, seminaaritoiminta, työ maahanmuuttajien parissa ja opiskelijakodin ylläpitäminen Helsingissä. Liitto on julkaissut vuodesta 1909 alkaen neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Valkonauha-lehteä. Lehti on luettavissa kotisivullamme www.suomenvalkonauhaliitto.fi. Lähetämme pyydettäessä näytenumeron printtilehdestä. Valkonauhatyö perustuu Kultaiseen Sääntöön:
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)

Olisimme kiitollisia, jos ottaisitte seurakuntanne jumalanpalveluksessa Valkonauhaliikkeen rukouspäivänä 23.9. järjestömme työn esille. Liiton paikallisyhdistykset ovat mahdollisuuksiensa ja seurakuntanne toiveiden mukaisesti käytettävissä sunnuntain jumalanpalveluksessa avustajina esimerkiksi kolehdinkantajina, tekstinlukijoina tai kirkkokahvitilaisuuden järjestäjänä.

Voitte olla halutessanne yhteydessä paikallisyhdistyksiin:
Helsinki: Pirjo Kivelä-Ristevirta pirjo [dot] ristevirta [a] gmail [dot] com
Hämeenlinna: Jaana Rusko-Laitinen, jaana [dot] ruskolaitinen [a] gmail [dot] com
Kuopio: Hannele Nykänen, lmh [dot] nykanen [a] gmail [dot] com
Lappeenranta: Elli Martikainen, ellianneli [a] hotmail [dot] com
Mikkeli: Liisa Ahonen, liisa [dot] ahonen [a] pp7 [dot] inet [dot] fi
Oulu: Maritta Pietilä-Holopainen, marittapietila [a] gmail [dot] com
Suur-Helsinki: Maria Nuutinen, maria [dot] nuutinen [a] saunalahti [dot] fi
Tampere: Sinikka Vilén, sinikkavilen46 [a] gmail [dot] com
Turku: Pirkko Larkela, pirkko [dot] larkela [a] hotmail [dot] fi

Lisätietoja Valkonauhaliiton toimistosta: 09-1351 268 tai nina [dot] hurtamo [a] suomenvalkonauhaliitto [dot] fi tai irja [dot] eskelinen [a] suomenvalkonauhaliitto [dot] fi

Liitteenä on 23.9. varten laadittu saarnajuuri, jolle toivomme olevan käyttöä. Kansainvälisestä valkonauhaliikkeestä ja Suomen Valkonauhaliitosta on lisätietoa kotisivullamme.

Esirukous- ja kolehtipyyntö

Kiitämme kaikkia Teitä, jotka olette tukeneet jo tähän mennessä toimintaamme rukouksin ja kolehdein. Tietoisuus, että työmme on rukouksen kohteena, on meille tärkeä! Tilinumeromme mahdollisen kolehdin tilittämistä varten on: IBAN: FI98 8000 1100 0623 23

Kolehtikohteen esittelyssä voi käyttää seuraavaa tekstiä:
Suomen Valkonauhaliitto perustettiin 1905 auttamaan sen ajan yhteiskunnan turvattomimpia, eli lapsia ja naisia. Järjestö tekee monipuolisesti työtä päihde- ja mielenterveysongelmista sekä yksinäisyydestä kärsivien parissa. Liittoon kuuluu yhdeksän paikallisyhdistystä. Tämän hetken työmuodoista keskeisimpiä ovat perhetyö, yksilötyö, ryhmätoiminta syrjäytymisvaarassa olevien parissa ja työ haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien parissa sekä eri puolilla maata järjestettävät seminaarit. Liitto ylläpitää opiskelijakotia naisopiskelijoille Helsingissä ja julkaisee Valkonauha-lehteä. Järjestön tunnuslause on Jeesuksen ohje: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."

Lämpimin valkonauhaterveisin 30.4.2018

Pirkko Larkela, puheenjohtaja
Irja Eskelinen, pääsihteeri, pastori

Valkonauhan kansainvälinen rukouspäivä sunnuntaina 23.9.2018

Saarnajuuri tekstistä Mark.2:23–28

Sapatin herra

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?" Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille." Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.

Tekstin sanoma on selvä: Jeesus ja hänen seuraajansa eivät ole sapattimääräysten orjia. Juutalaisessa uskon tulkinnassa jo sapattina liikkeelle lähteminen oli arveluttavaa. Sallittu sapatinmatka tuli helposti ylitetyksi. Se oli pituudeltaan vain vähän yli kilometri. Siihen oli lupa ainoastaan pakottavissa tilanteissa kuten temppelipalvelussa tai hengenvaarassa. Kun opetuslapset, jotka ilmeisesti olivat matkalle jonnekin ja siten rikkoivat tätä sääntöä, kaiken lisäksi tekivät eräänlaista työtä katkoessaan tähkäpäitä, fariseukset syyttivät heitä sapattilevon rikkomisesta. Fariseusten mielestä se oli sadonkorjuuta ja siksi kiellettyä sapattina. Tähkäpäitten katkominen toisten pelloilta, kuten myös viinirypäleiden syöminen toisten viinitarhoista, oli Mooseksen lain mukaan sallittua (5. Moos 23:24–25), mutta ilmeisesti ajateltiin, ettei sääntö koskenut sapattia, jolloin lepo oli tärkeämpää.

Jeesuksen tapa vastata hänelle esitettyyn syytökseen vastakysymyksellä ”Ettekö ole koskaan lukeneet?” viittaa haluun korostaa Vanhan Testamentin antamaa todistusta tulossa olevasta Messiaasta. Se, mitä Daavid ja hänen miehensä tekivät syödessään uhrileivät, on esikuva siitä, mitä Jeesuksen ja opetuslasten kesken tapahtui viljavainiolla tuona sapattina. Daavidin teko oli ennakkoilmoitusta Jeesuksen mukanaan tuomasta vapaudesta. Tekstin loppuosa tuo keskusteluun aivan uuden näkökulman: lepopäivä on luotu ihmisen iloksi ja rauhaksi, ei hänen asettamisekseen hankalien sapattisäännösten alle.

Sapatti on päivä, jolloin ihmisellä on erityisellä tavalla aikaa hiljentymiselle, ja usein hän on tässä tilassa Jumalalle avoimempi ja vastaanottavaisempi. Työ ei merkitse kaikkea, eikä ihmisarvo määräydy sen tulosten tai hyödyn mukaan. Sapatti, sunnuntain lepo, paljastaa meille ikuisuusulottuvuuden.

Sunnuntain teema ”Kristityn vapaus” haastaa meitä monella tavalla. Valkonauhan työssä vapautta koskevat kysymykset liittyvät erityisesti päihteisiin ja niiden rooliin. Koemme välillä, että keskustelut ja näkemykset jumiutuvat äärilaitojen keskinäiseksi kiistaksi. Valkonauhatyössä toimitaan ihmisen tasalta, jolloin näemme nautintoaineiden käytön nurjat puolet, ja auttaaksemme päihdeongelmaisia meidän on jatkuvasti pyrittävä työskentelemään suhteellisuuden periaatetta noudattaen. Ehkäisevä päihdetyö, tuo entinen raittiustyö, joutuu syyttään kärsimään sekä meidän toimijoiden että meitä arvostelevien suhteellisuuden tajun puutteesta.

Tekstissämme korostuu, että fariseukset eivät syvimmiltään noudattaneet lakia, jota he innolla opettivat ja tulkitsivat. Sen sijaan he noudattivat itse luomiaan sääntöjä. Opetus oli irtaantunut ja loitontunut elämästä. Samat kiusaukset ovat lähellä kaikkia, jotka toimivat kirkossa ja kristillisissä piireissä. Jos toimet eivät pohjaa rakkauteen, on tuloksena joko tuhoisa vapaus siitä, minkä oli tarkoitus olla hyödyksemme, tai orjuuttava moralismi ihmiskäskyjen alaisuudessa. Molemmissa vaihtoehdoissa saatamme laskea raskaita taakkoja toistemme hartioille ilman aikomustakaan auttaa niiden kantamisessa.

On vaikea asettua toisen ihmisen tilanteeseen, jos oma elämätodellisuus on hyvin erilainen. Osaanko kiertää juomapullon korkin kiinni, jos juhlaväessä on joku, jolle alkoholi on muodostunut riippuvuudeksi? Pystynkö kunnioittavasti, mutta kuitenkin päättäväisesti ottamaan esille ja keskusteluun jos havaitsen lähipiirissäni haittoja aiheuttavaa päihteidenkäyttöä? Entäpä jos olen aatteesta tai käytännön syistä sisäistänyt täysraittiuden? Kuinka toimin onnittelutilanteessa, jossa tarjotaan kauniista lasista tilkkasta vanhuksen merkkipäivänä? Olimmepa suhtautumisessamme missä kohtaa tahansa, joudumme käymään rajaa toimistamme. Ainoa asia, joka oikeuttaa toimintamme on rakkauden laki.

Raamatun tutkija William Barclay totesi, että jos ihmiselle annettaisiin yksi rukous rukoiltavaksi, olisi hyvä valinta rukoilla itselleen suhteellisuuden tajua. Hengellisessä elämässä voimme liian yksipuolisesti asettaa toistensa vastakohdiksi rukouksen ja toiminnan tai liturgian ja diakonian. Meitä kuitenkin rikastuttaisi enemmän vastakohtien hyväksyminen ja niiden keskellä eläminen. On yhtä monta tapaa olla kristitty kuin on kristittyjäkin. Ainutlaatuisina yksilöinä me voimme tehdä toinen toisemme hyväksi paljon enemmän kuin usein arvaammekaan.

Pikkuasiat ja sivuseikat rikkovat usein rauhan niin työpaikoilla kuin kodeissakin. Jos osaisimme asettaa tärkeät asiat ensimmäiselle sijalle, kaikki muukin asettuisi paikoilleen. Jeesuksen opetuksen mukaisesti ensimmäinen sija kuuluu rakkaudelle. Jeesus ei koskaan murskannut kohtaamiensa ihmisten toivoa. Hän auttoi eikä jättänyt käyttämättä tilaisuutta tehdä hyvää.

Yhteenkuuluvaisuuden lisääminen on ainoa keino vähentää ristiriitoja ja lisätä keskinäistä ymmärrystä. Valkonauhaliike syntyi rukousliikkeenä ja edelleenkin sen yksi perusasia on ympäri maapalloa vietettävä keskipäivän rukoushetki. Se liittää meidät toisiimme. Rukous virittää ympärillemme pituus- ja leveyspiirien kaltaisen suojaverkon idästä länteen, etelästä pohjoiseen. Tätä suojaverkkoa vahvistetaan lisäämällä rukousta, rakkautta ja toimintaa.

Sekä kirkossa että Valkonauhassa kohtaamme ihmisiä, joiden tarina on työläs kertoa ja raskas kuunnella. Kristityn vapaudesta käsin me voimme ottaa toistemme raskaatkin tarinat vastaan myötäeläen ja tuomitsematta ja usein saamme huomata miten kuulemamme tarinat koskettavat omaakin elämäämme. Voimme olla tarjoamassa turvallista paikkaa, jossa toivo voi elpyä ja uusi elämä päästä alkuun.

Auta minua palvelemaan tunkeilematta, auttamaan toisia nöyryyttämättä heitä.
Anna minun tulla tutuksi pohjalle asti kaiken kanssa, mikä on matalalla
ja mitätöntä että huolehtisin siitä mistä kukaan ei kanna huolta
ja oppisin odottamaan, kuuntelemaan ja olemaan hiljaa.
Tee minusta pieni ja niin köyhä, että toisetkin voisivat auttaa minua.

(Huub Oosterhuis)