Valkonauhan kansainvälinen rukouspäivä 22.9.2019

Arvoisa kirkkoherra

Lämmin tervehdys Suomen Valkonauhaliitosta. Tässä kirjeessä tiedotamme valtakunnallisesta Valkonauhan rukouspäivästä ja Selvin päin kesään kampanjasta.

Suomen Valkonauhaliitto on v.1905 perustettu valtakunnallinen ehkäisevää päihdetyötä tekevä ja kristillisiin arvoihin perustuva naisjärjestö. Järjestön työ tukee yksilöitä ja perheitä terveeseen ja tasapainoiseen elämään sekä vahvistaa yhteiskunnan tasolla kansalaisia toimimaan päihteettömyyden puolesta. Toiminta kohdistuu koko väestöön, sekä naisiin että miehiin.

Vuonna 2019 toimintamme teemana on ”Vastuuta ihmisestä ja luomakunnasta kansallisesti ja kansainvälisesti”.

Vietämme Suomessa 22.9.2019 jälleen Valkonauhan rukouspäivää, joka ajoittuu maailmanlaajuisesti valkonauhaliikkeen keskeisen toimijan, Frances Elizabeth Willardin, 28.9. olevan syntymäpäivän tienoille. Pyydämme tälläkin kertaa seurakunnaltanne esirukousta ja vapaata kolehtia Suomessa tehtävälle valkonauhatyölle.

Suomen Valkonauhaliitto on mukana valtakunnallisessa nuorille kohdistetussa Selvin päin kesään -kampanjassa. Liittomme on ottanut vastuulleen materiaalin jakamisen kaikkiin maamme evankelisluterilaisiin seurakuntiin. Pyydämme teitä välittämään materiaalin seurakuntanne nuoriso- ja rippikoulutyöstä vastaaville henkilöille sekä laittamaan esille sopivaksi katsomallanne tavalla.

Suomen Valkonauhaliitto jatkaa työtään edistäen yhteiskunnassa raittii­ta elämäntapoja ja vapaaehtoista vastuunkantoa. Rakennamme yhdes­sä yhteiskuntaa, jossa välitetään toisistamme ja autetaan toisiamme vai­keuksissa. Valkonauhatyö vahvistaa ihmisiä tekemään joka päivä hyvinvointia tuke­via valintoja elämän eri osa-alueilla. Valkonauha on turvallinen auttamispaikka ja keskustelutukea tarjoava ta­ho päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville.

Valkonau­han kynnys on matala, ja toivotamme kaikki tervetulleiksi toimintaamme tilanteestaan ja taustastaan riippumatta. Ymmärrämme, että ihmisillä on kaipuu kokea yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä sekä tarve turvaverkkoihin, kun elämässä on vaikeaa. Haluamme, että Valkonauha on paikka, jossa voi kokea valko­nauhaliikkeen alkuaikojen tunnuslauseen mukaisesti ”Järjestäytynyttä äi­dinrakkautta” eli pyyteetöntä välittämistä.

Osallistumme Jyväskylän Kirkkopäiville 17.-19.5.2019 ohjelman tuottajana ja Kirkkotorilla.

Olemme toteuttamassa työpajaa yhdessä Suomen Kirkkomusiikkiliiton kanssa Kaupunginkirkossa lauantaina 18.5. kello 12-13 teemalla ”Musiikki luo tilan kohtaamiselle hoivalaitoksessa”. Seminaarissa konkretisoidaan, että hoivaympäristöihin voidaan rakentaa merkityksellisiä kohtaamisia musiikin avulla. Laadukkaita musiikillisia kohtaamisia voivat olla tarjoamassa myös kirkon ammattilaiset ja vapaaehtoiset.

Työpajassa tutustutaan käytännön esimerkkien ja yhdessä tekemisen kautta tapoihin, joilla musiikkitoimintaa hoivaympäristöissä voidaan lisätä. Suomen Valkonauhaliitosta työpajaa on toteuttamassa MuM, musiikkiterapeutti Taru Koivisto, joka on toteuttanut Valkonauhan puitteissa musiikkiterapiaa myös päihdeongelmaisten hoitokodeissa. Suomen Kirkkomusiikkiliitosta toteuttajana on toiminnanjohtaja Jonna Aakkula ja mukana ovat myös vapaaehtoistyöntekijä Seppo Marttinen ja MuM Anni Pätsi Kemijärven seurakunnasta. 

Esittelemme toimintaamme myös Kirkkopäivien Kirkkotorilla 17.-18.5. Tervetuloa tapaamaan järjestömme edustajia Kirkkotorille ja työpajaan!

Keskeisimmät Valkonauhan työmuodot ovat tänäkin vuonna perhetyö, apua tarvitsevien kanssa käytävät yksilökeskustelut, hoidollinen ryhmätoiminta, seminaaritoiminta, työ maahanmuuttajien parissa ja opiskelijakodin ylläpitäminen Helsingissä.

Liiton julkaisu, Valkonauha, täyttää tänä vuonna 110 vuotta. Olemme kiitollisia, että lehtemme on saanut avustajia seurakuntien työntekijöistä ja vapaaehtoisista kaikkien näiden vuosikymmenten ajan. Nämä lahjoitetut kirjoitukset ovat mahdollistaneet lehden monipuolisen ja laadukkaan sisällön. Lehti on luettavissa kotisivullamme irja [dot] eskelinen [a] suomenvalkonauhaliitto [dot] fi

Paikkakunnallanne toimivat Valkonauhan jäsenet ovat myös yhteydessä seurakuntaanne mahdollisen messukumppanuuden osalta.

Suomen Valkonauhaliittoon kuuluu yhdeksän paikallisyhdistystä:

Helsingin Valkonauha-Vita Bandet i Helsingfors ry

Hämeenlinnan Valkonauha ry

Kuopion Valkonauha ry

Lappeenrannan Valkonauha ry

Mikkelin Valkonauha ry

Oulun Valkonauha ry

Suur-Helsingin Valkonauha ry

Tampereen Valkonauha ry

Turun Valkonauha ry-Vita Bandet i Åbo rf

Kirjeen liitteenä on pääsihteeri, pastori Irja Eskelisen laatima saarnajuuri käyttöönne. Kansainvälisestä valkonauhaliikkeestä ja Suomen Valkonauhaliitosta on lisätietoa kotisivullamme.

Suomen Valkonauhaliitto emännöi 10.-15.7.2019 maailmanliiton 41. kansainvälistä kongressia Helsingissä. Kongressin ohjelma on luettavissa kotisivuillamme. Kongressiin on mahdollista osallistua myös ns. päiväkävijänä. Lisätietoja osallistumismaksuista voi tiedustella liiton toimistosta ja tiedot löytyvät myös kotisivultamme www.suomenvalkonauhaliitto.fi. Tervetuloa osallistumaan!

Kolehtipyyntö

Kiitämme kaikkia Teitä, jotka olette tukeneet uskollisesti toimintaamme rukouksin ja kolehdein. Tietoisuus, että työmme on jumalanpalveluksissa rukouksen kohteena, on meille tärkeä.

Työtämme voi kolehtikohteena esitellä mm. seuraavalla tavalla:

Suomen Valkonauhaliitto perustettiin 1905 auttamaan sen ajan yhteiskunnan turvattomimpia, eli lapsia ja naisia.  Järjestö tekee monipuolisesti työtä päihde- ja mielenterveysongelmista sekä yksinäisyydestä kärsivien parissa. Liittoon kuuluu yhdeksän paikallisyhdistystä. Tämän hetken työmuodoista keskeisimpiä ovat perhetyö, yksilötyö, ryhmätoiminta syrjäytymisvaarassa olevien parissa sekä eri puolilla maata järjestettävät seminaarit. Liitto ylläpitää opiskelijakotia naisopiskelijoille Helsingissä ja julkaisee Valkonauha-lehteä. Järjestön tunnuslause on Jeesuksen ohje: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."

Lämpimin valkonauhaterveisin 1.4.2019

Nathan Söderblomin rukouksen sanoin: 

Herra, meidän suojelijamme. Suo kaikelle rehelliselle työlle menestys.

Katso armossasi hätääntyneiden ja yksinäisten, sairaiden ja kuolevien puoleen.

Ota turvattomat suojaasi.

Ole köyhien ja sorrettujen turva. Herätä meissä armeliaisuutta ja kykyä auttamaan.

Sytytä meissä pyhää intoa oikeuden ja totuuden puolesta.

Sammuta viha ja hävitä raja-aidat.

Täytä Hengelläsi kirkkomme ja koko kristikunta maan päällä.

Kokoa meidät viimein iankaikkiseen rauhaasi. Aamen. 

 

VALKONAUHAN KANSAINVÄLINEN RUKOUSPÄIVÄ 22.9.2019

15.sunnuntai helluntaista, Kiitollisuus

Saarnajuuri tekstistä Luuk.17:11-19

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.

Tekstissä Jeesus liikkuu Galilean ja Samarian rajalla ja kohtaa kymmenen spitaalista. Mikä oli tämä pelätty ja siihen sairastuneen yhteisönsä ulkopuolelle eristävä sairaus?

Spitaali tai nykyisin lepra -nimellä tunnettu sairaus oli pelottava, sillä siihen ei ollut parantavaa hoitoa ennen monilääkehoidon kehittämistä. Edelleenkin haasteena taudin hävittämisessä kehittyvissä maissa ovat ennakkoasenteet ja lääkehoidon puute.  Leprapotilaat kohtaavat sosiaalista syrjintää ja joutuvat yhteisönsä hylkäämäksi. Maailman terveysjärjestö (WHO) jakaa hoitoon tarvittavia lääkkeitä ilmaiseksi ja myös Suomessa toimiva Lepralähetys on mukana auttamassa lepraan sairastuneita eri puolilla maailmaa. Suomen tunnetuin leprasiirtola oli Seilin saari Turun saaristossa, Rymättylän ja Nauvon välillä. Siirtola perustettiin sinne 1600-luvulla. Potilaat joutuivat tuomaan saarelle mukanaan ruumisarkun tai puutavaraa arkun rakentamista varten, eikä sieltä ollut paluuta. Leprasairaala suljettiin vuonna 1785, kun sairaalan viimeinen potilas kuoli.

Luukkaan tekstistä nousee esille ainakin kaksi asiaa: Kun elämässä kohtaa raskaan vastoinkäymisen, se usein yhdistää ihmiset yli rodullisten ja kansallisten raja-aitojen. Samarialaisten ja juutalaisten välinen kuilu, suoranainen viha, hallitsi Jeesuksen aikana. Samarian ja Jerusalemin asukkailla oli yhteiset esivanhemmat ja he lukivat samoja pyhiä kirjoituksia, mutta juutalaisten näkökulmasta samarialaiset olivat pakanoita. Taustat juontuvat Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikaan. (587 - 539 eKr.).

Edessämme on joukko sairaita, muiden hyljeksimiä ihmisiä. Heitä yhdistää yhteinen onnettomuus. Siinä tilanteessa ei ollut väliä oltiinko juutalainen vai samarialainen, yhtä hyljeksittyjä kaikki. Tässä tilanteessa he olivat samanarvoisia, hädässä olevia ihmisiä. Sama tilanne toistuu tänäkin päivänä, onnettomuus voi yhdistää ja se voi viedä meidät myös pyytämään Jumalalta apua.

Toinen tekstin opetus löytyy tekstin loppukohtauksesta. Jeesus paransi sanallaan kaikki kymmenen, mutta vain yksi muisti kiittää, kun kaikki olikin yhtäkkiä hyvin; sairaus oli parantunut ja elämässä oli lopultakin käynyt onni. Oman särmänsä tekstiin tuo, että tämä kiitollinen oli samarialainen, halveksutun kansan jäsen. Tekstin selittäjät olettavat, että yhdeksän kiittämätöntä olivat juutalaisia; siis kunnon väkeen kuuluvia. Niin käy usein, kun saamme haluamamme, häivymme paikalta ja kiitos unohtuu.

Kiitos unohtuu monilla tasoilla. Se korostuu suhteessamme vanhempiimme, elämässä apunamme olleisiin läheisiimme ja myös Jumalaan. Kiittämättömyys raastaa myös organisaatioita. Unohdamme kiittää tahoja ja henkilöitä, jotka lainsäädännön ja käytännön toimien avulla mahdollistavat toimintamme sujuvuuden. Meillä on vapaus toimia yhdessä ja yhteisöinä ja saamme siihen myös monenlaista tukea ja apua. Miksi emme kiittäisi, yksin emme saisi juurikaan mitään aikaan. Meidän ei tarvitse olla supernaisia tai supermiehiä ollaksemme ihmisiä toinen toisillemme. Epäonnistuminen ei vie meiltä Jumalan osoittamaa myötätuntoa tai yhteyttä lähimmäiseen, mutta kiittämättömyys voi sen kyllä viedä. Myötätunnosta kasvaa kiitollisuus, yhteys meidän ihmisten kesken ja kokemus armosta. Kokemus armosta, jonka Jumala antaa meille lahjana.

Valkonauhatyössäkin kohtaamme sen, että kiitoksen puute synnyttää katkeruutta. Katkeruus voi muuttua elämäntavaksi, johon totumme siinä määrin, että emme enää havaitse sen tuhovoimia. Joskus juutumme hellimään tapahtumia ja kokemuksia, jotka ovat synnyttäneet meissä katkeruuden siemenen. Tähän Jeesuksen meille asettama ehtoollinen tarjoaa vaihtoehdon. Meille tarjotaan valintaa katkeruuden ja kiitollisuuden välillä.  Ehtoollinen, eukaristia, merkitsee kirjaimellisesti kiitoksen antamista. Ehtoollisen viettäminen toisten epätäydellisten ja heikkojen lähimmäisten kanssa synnyttää kiitollisuutta. Ehtoollisessa elämä eletään ja koetaan lahjana, josta ollaan kiitollisia.

Ei se tarkoita suremisen eikä menetysten mitätöimistä. Elämän särkyvyys liittyy sen kauneuteen ja ainutkertaisuuteen. Päinvastoin kuin kiittämätön sydän ja mieli, katuva ja kiitollinen mieli tunnustaa oman osuutemme maailman pahuudesta ja on valmis ottamaan vastaan Jumalan armon. Katuva sydän on kuin hyvin möyhennetty kasvualusta, jossa anteeksianto, myötätunto ja kiitollisuus kasvavat.

Vanhaan merkkuuliinaan kirjattu teksti puhuu kiitollisuudesta:

Siunaa, Isä, kotiamme, niin että pitäisimme arvossa leipää

ennen kuin se loppuu, löytäisimme toisemme ennen kuin erkanemme

ja nauttisimme toisistamme sellaisina kuin olemme

niin kauan kuin meillä on aikaa.