Valkonauhan kansainvälinen rukouspäivä 24.9.2017

ARVOISA KIRKKOHERRA

Tässä kirjeessä tiedotamme Valkonauhan rukouspäivästä 24.9.2017 ja pyydämme seurakuntanne esirukousta ja kolehtia Suomessa tehtävälle valkonauhatyölle. Lähetämme myös valtakunnallisen Selvin päin kesään -kampanjamateriaalin jaettavaksi seurakuntanne nuorisotyöstä vastaaville.

Valkonauhaliikkeen kansainvälistä rukouspäivää vietetään kaikkialla maailmassa syyskuussa mahdollisimman lähellä liikkeen perustajahahmon Frances Elizabeth Willardin 28.9. olevaa syntymäpäivää. Tänä vuonna vietämme rukouspäivää sunnuntaina 24.9.

Suomen Valkonauhaliitto on valtakunnallinen vuonna 1905 perustettu kristillisyhteiskunnallinen ehkäisevää päihdetyötä tekevä naisjärjestö. Paikallinen toiminta aloitettiin Turussa jo vuonna 1896. Valkonauhaliikkeen toiminta perustuu kristilliseen arvopohjaan. Työn tavoitteena on vahvistaa yhteiskunnallista tasa-arvoa, tukea ihmisiä erilaisissa ongelmatilanteissa ja kutsua muitakin toimintaan päihteettömyyden puolesta. Toiminnan kohderyhmänä on koko väestö, sekä naiset että miehet. Suomen Valkonauhaliitto toimii paikallisyhdistystensä välityksellä kahdeksalla paikkakunnalla: Helsingissä lähialueineen, Hämeenlinnassa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Mikkelissä, Oulussa, Tampereella ja Turussa.

Keskeisiä toimintamuotoja ovat perhetyö, apua tarvitsevien kanssa käytävät yksilökeskustelut ja hoidollinen ryhmätoiminta, seminaaritoiminta sekä opiskelijakodin ylläpitäminen Helsingissä. Liitto julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Valkonauha-lehteä, joka on ilmestynyt vuodesta 1909. Lehdessä on toimintaamme liittyviä kirjoituksia sekä monipuolisia asiantuntija-artikkeleita. Lehti on luettavissa kotisivullamme www.suomenvalkonauhaliitto.fi. Voimme myös pyydettäessä lähettää näytenumeron postitse.

Valkonauhatyö perustuu Kultaiseen Sääntöön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)

Olisimme kiitollisia, jos ottaisitte Valkonauhaliikkeen rukouspäivänä 24.9. jumalanpalveluksessa työmme esille. Liiton paikallisyhdistykset ovat mahdollisuuksiensa ja seurakuntanne toiveiden mukaisesti käytettävissä sunnuntain jumalanpalveluksessa avustajina esimerkiksi kolehdinkantajina, tekstinlukijoina tai kirkkokahvitilaisuuden järjestäjänä. 

Voitte olla yhteydessä paikallisyhdistyksiin, joiden yhteystiedot ovat alla:  

Helsinki: Pirjo Kivelä-Ristevirta pirjo [dot] ristevirta [a] gmail [dot] com

Hämeenlinna: Jaana Rusko-Laitinen, jaana [dot] ruskolaitinen [a] gmail [dot] com  

Kuopio: Hannele Nykänen, lmh [dot] nykanen [a] gmail [dot] com

Lappeenranta: Elli Martikainen, ellianneli [a] hotmail [dot] com

Mikkeli: Liisa Ahonen, liisa [dot] ahonen [a] pp7 [dot] inet [dot] fi

Oulu: Maritta Pietilä-Holopainen, marittapietila [a] gmail [dot] com

Suur-Helsinki: Maria Nuutinen, maria [dot] nuutinen [a] saunalahti [dot] fi

Tampere: Salme Elo, salme [dot] elo [a] netti [dot] fi

Turku: Pirkko Larkela, pirkko [dot] larkela [a] hotmail [dot] fi

Lisätietoja Valkonauhaliiton toimistosta: 09-1351 268 tai irja [dot] eskelinen [a] suomenvalkonauhaliitto [dot] fi

 

Liiton pääsihteeri Irja Eskelinen on mahdollisuuksiensa mukaan käytettävissä 24.9. Hänet vihittiin papin virkaan 1989 ja hänellä on virkamääräys Suomen Valkonauhaliiton palvelukseen.

Liitteenä on 24.9. varten laadittu saarnajuuri, jolle toivomme olevan käyttöä. Irja ottaa mielellään vastaan palautetta tekstistä!

Kansainvälisestä valkonauhaliikkeestä ja Suomen Valkonauhaliitosta on lisätietoa kotisivullamme: www.suomenvalkonauhaliitto.fi

Olemme mukana myös Turun Kirkkopäivien Kirkkotorilla. Tervetuloa tutustumaan ja tapaamaan!

Kolehtipyyntö

Kiitämme kaikkia Teitä, jotka olette tukeneet jo tähän mennessä toimintaamme rukouksin ja kolehdein. Tietoisuus, että monet haluavat rukoilla työmme puolesta ja edistää toimintaamme, on meille tärkeä.

Tilinumeromme mahdollisen kolehdin tilittämistä varten on: IBAN: FI98  8000 1100 0623 23

Kolehtikohteen esittely:

Suomen Valkonauhaliitto perustettiin 1905 auttamaan sen ajan yhteiskunnan turvattomimpia, eli lapsia ja naisia.  Järjestö tekee monipuolisesti työtä päihde- ja mielenterveysongelmista sekä yksinäisyydestä kärsivien parissa. Liittoon kuuluu yhdeksän paikallisyhdistystä. Tämän hetken työmuodoista keskeisimpiä ovat perhetyö, yksilötyö ja ryhmätoiminta syrjäytymisvaarassa olevien parissa sekä eri puolilla maata järjestettävät seminaarit. Liitto ylläpitää opiskelijakotia naisopiskelijoille Helsingissä ja julkaisee Valkonauha-lehteä. Järjestön tunnuslause on Jeesuksen ohje: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." (Matt. 7:12)

      

 

VALKONAUHAN KANSAINVÄLINEN RUKOUSPÄIVÄ SUNNUNTAINA 24.9.2017

Saarnajuuri tekstistä Luuk. 10:38–42

JUMALA AUTTAA MEITÄ NÄKEMÄÄN LÄHIMMÄISEN TARPEET JA OMAN VARJOMME

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Tämä Luukkaan elävästi kirjoittama tekstin pätkä tuntuu jotenkin tutulta. Se on jotain sellaista, jonka me kohtaamme aika usein. Eikö vain kyseessä liene erilaisten luonteenlaatujen, temperamenttien, välinen yhteentörmäys? Tätähän tapahtuu tuon tuostakin. Silti emme ota sitä juurikaan huomioon, ainakaan hengellisessä elämässä. Jotkut meistä ovat heti syntymästään aktiivisia ja täynnä touhua, toiset taas hiljaisia ja syrjään vetäytyviä. Aktiiviselle ja ulospäin suuntautuneelle on vaikea ymmärtää mietiskelevää ja hiljaista kumppaniaan. Hiljainen, sisäisesti asioita pohdiskeleva saattaa puolestaan katsoa arvostellen äänekästä ja touhuavaa.

Ei ole kuitenkaan tässä mielessä olemassa oikeaa tai väärää tapaa elää ja toimia. Jumala ei luonut meitä toistemme kopioiksi. Toiselle pannut ja kattilat ja tekeminen on tärkeää, kun toiselle hiljentyminen ja sisäinen maailma taas ovat kaikki kaikessa. Mutta molemmat palvelevat Jumalaa. Jumalalla on tarkoitus sekä Martalle että Marialle!

Tämän pyhäpäivän teksti kertoo kuitenkin meille vielä hiukan enemmän; se kertoo huonosta tavasta olla ystävällinen ja hyväntahtoinen.

Kun Jeesus saapui Martan ja Marian kotiin, merkitsi se näille Jeesuksen ystäville merkittävää hetkeä. Martassa tämä herätti halun tarjota parasta mitä talosta löytyi. Se johti kiireeseen ja touhuun. Miettikäämme tässä hetken sitä, miltä tämä kiire ja touhuilu näytti Jeesuksen näkökulmasta. Oliko hän poikennut taloon tullakseen palvelluksi, vai oliko hän tullut palvelemaan? Halusiko hän juhla-aterian vai kenties ravita ystäviään sanoillaan? Kumpi otti Jeesuksen vastaan Jeesuksen haluamalla tavalla, Martta vai Maria? Kaikessa hyväntahtoisuudessaan ja ystävällisyydessään Martta keskittyi asioihin, jotka eivät olleet vieraalle yhtä tärkeitä kuin ne, joihin Maria kiinnitti huomionsa.

Ei Jeesus halunnut tehdä olemisestaan ”numeroa”, vaan aivan yksinkertainen ateria olisi varmasti riittänyt. Maria ymmärsi sen ja Martta ei. Tähän sisältyy eräs elämän suuri vaikeus. Miten usein me haluammekaan olla hyväntahtoisia toisillemme, mutta me haluamme olla sitä omalla tavallamme, omin ehdoin. Kun tekemäämme ei oteta vastaan kuten halusimme, koemme itsemme loukatuiksi ja aliarvostetuiksi, mikä saa meidät ajattelemaan ”kaikkeni yritin, mutta kävikin näin…”

Jos haluamme tehdä hyvää, ensimmäinen realiteetti on yrittää nähdä toisen sydämeen, sisäiseen maailmaan, unohtaa omat haluamisemme ja yrittää ymmärtää mitä tuo toinen ihminen todella toivoo ja tarvitsee. Jeesus rakasti Marttaa ja Martta rakasti Jeesusta, mutta pitäessään liian tiukasti kiinni omasta näkemyksestään kuinka olla hyvä toiselle, Martta olikin tahtomattaan ankara ja epäystävällinen Jeesukselle. Martta ei omalta touhultaan nähnyt sitä Jeesusta, jonka ruoka oli täyttää Isänsä tahto ja viedä hänen työnsä päätökseen (Joh. 4:34).

Tunnettu eetikko ja kirkollinen vaikuttaja Martti Lindqvist puhui ja kirjoitti auttajan varjosta. Pyrkimys hyvään ja hengelliseen elämään ei karkota pimeyttä. Mutta sisäinen pimeytemme voi tulla Jumalan avulla meille näkyväksi. Auttaessamme toisiamme elämän rankoissa paikoissa, lähimmäiseni vammat paljastavat omat vammani. Halumme mennä mukaan toisten ihmisten elämän huoliin on arvokasta ja tärkeää. Se on asettautumista aaltopituudelle, jossa kivut ovat ilmeisiä ja ilot usein piilossa.  Omiin kokemuksiinsa nojautuen Lindqvist rohkaisee auttajaa katsomaan itsessään ja työssään myös pimeää puolta sekä tunnistamaan oman persoonallisuuden ja roolin synnyttämät vaarat.

Valkonauhatyössä kohdataan usein ihmisiä keskellä päihteiden synnyttämää tuskaa ja kaaosta. Monet yrittävät ottaa elämänsä ohjat käsiinsä, mutta se ei vain tahdo aina onnistua. Tällaisissa tapauksissa on tavallista ilmeisempää, että Jumalan apua todella tarvitaan. Usein auttava ja välittävä lähimmäinen voi olla Jumalan pääasiallinen apuväline ongelmien lievittämiseksi.

Kristillisen toiminnan keskeisin periaate nousee Jeesuksen opettamasta Kultaisesta säännöstä: ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12) Tuo periaate valittiin 1890-luvulla myös kansainvälisen valkonauhaliikkeen perustaksi. Auttamisen, tukemisen ja lohduttamisen lähde on Jumalan rakkaus, joka aidossa kohtaamisessa välittyy usein vuorovaikutuksena, läsnäolona, kuunteluna, kunnioittamisena.

Meistä jokainen on kutsuttu toimimaan Jumalan armon ja rakkauden viestinviejänä tässä ankarassa maailmassa. Meillä on suuri kutsumustehtävä, niin suuri, että joskus se melkein pelottaa. Onko minusta toisen auttajaksi ja tukijaksi myös silloin, kun käyn omaa painiani vaikeuksien keskellä? Saamme uskoa, että näissä tilanteissa meille annetaan voima ja viisaus toimia kunhan suostumme ottamaan Jumalan meille osoittaman ohjauksen vastaan.

Lähtekäämme rohkeasti tälle tielle, jolla uskossa ja luottamuksessa Jumalaan uskallamme kohdata kärsivän lähimmäisen ja terveellä tavalla myös antamamme avun varjopuolen.